Kippee.

Kipeilyksihän tämä meni, yllättäen. Sunnuntaina oli viimeinen muuttopäivä ja muutto-osuuden hoidinkin kunnialla läpi, vaikka jo siinä vaiheessa meinasi ajoittain hieman huipata. Loppusiivouksenkin sain aloitettua, mutta siinä vaiheessa kun en enää tahtonut väsymykseltäni pysyä pystyssä, päätin heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. Kehnolle ololle löytyikin syy, kun mittasin kuumeen kotona: 38 astetta. Ei ihmekään, että siivoaminen tuntui normaalia raskaammalta. Loppuilta menikin koomaillessa ja palellessa sohvalla peiton alla. Samaa linjaa oon toteuttanut eilen ja vähän tänäänkin, vaikka lepäily jäi tänään valitettavasti hieman vähemmälle. Aamulla oli pakko nousta hoitamaan vanhan kämpän loppusiivous, koska vuokranantaja välttämättä halusi päästä tsekkaamaan asunnon tänään. Voin kertoa, että parin tunnin siivousurakan jälkeen olo ei ollut mitenkään miellyttävä. Ilman siivousurakkaa ja ylimääräistä huhkimista olisin saattanut olla huomenna jo kykenevä menemään kouluun, mutta tän olon perusteella taidan pitää vielä yhden lepopäivän, jonka todellakin pyhitän vain lepäämiselle.

Rankempi liikunta on nyt siis pannassa ainakin muutaman päivän ja ehkä ihan hyvä niin. Viime viikonloppu oli kuitenkin aika rankka keholle - yli kymmenen tuntia muuttamista, kamojen roudaamista ylös ja alas ja ympäriinsä. Siihen lisäksi ne kaksi Killerin liikuntakeskuksella vietettyä tuntia. Voin kertoa, että lihakset olivat aika hiton kipeinä jälkikäteen. En kyllä tiedä, että boostasiko se kuume lihaskipuilua, mutta varsinkin sunnuntai-iltana tuntui, etten pääse edes sohvalta ylös sen takia. Oon myös pohtinut, että onko tää ihan tavallista flunssaa vai kenties kehon tapa kertoa, että nyt mennään vähän liian lujaa? Oon viimeviikkoina liikkunut enemmän kuin koko elämässäni ja muutenkin melkein kaksinkertaisesti omien viikkotavoitteitteni. Nyt olisi varmaan ihan hyvä pitää vähän rauhallisempi viikko, ehkä aloittaa kevyillä kävelylenkeillä kunhan tässä nyt tervehtyy. Kieltämättä hetkittäin tekee tiukkaa pelkästään pysyä paikoillaan, mutta puolikuntoisena ei ole mitään järkeä lähteä rasittamaan itseään liikaa, tulihan se tänään jo huomattua.

Ruokapuoli on mennyt myös aika heikosti. Muuton takia tuli syötyä paljon nouto- ja einesruokia, ja nyt kipeillessäkin on tullut annettua itselleen useammin periksi. M on myös kantanut kaupasta jäätelöä ja vanukkaita, vain koska haluaa piristää minua, ihana. Kaunis ajatus, mutta täytyy kyllä seuraavalla kerralla pyytää sitä tuomaan mielummin vaikka hedelmiä. :D No, vaikka ruokavalio on hetkellisesti kokenutkin pienen taantuman, tiedän sen kohenevan samalla kun vointinikin kohenee. Tällä hetkellä ruokavaliosta nipottaminen ei kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessäni ensimmäisenä. 

Tän päivän syömiset:

- Aamupala: Kalinka -jogurtti

- Päivällinen: Liha-makaronilaatikkoa ja kurkku-tomaatti-feta -salaattia

- Välipalat: Kolme (!!!) maitovanukasta, lasillinen limpparia (...eikä edes mitään lightia.)

Musta tuntuu, että mun päivitykset ovat hirvittävän tylsiä nykyään. Otan edelleen ehdotuksia vastaan, jos on mielessä joitakin aiheita, joista haluaisitte, että kirjoitan enemmän. Yritän jatkossa sisällyttää päivityksiin myös enemmän kuvia, omiakin. Olen vain niin laiska siirtämään niitä kamerasta koneelle!

Lää lää läpäti lää.

(Varoitus: Kuten otsikkokin kertoo, tämä postaus sisältää hyvin vähän oikeaa asiaa ja erittäin paljon tyhjänpäiväistä jaarittelua.)

Vietän itsekseni viimeistä iltaa vanhalla kämpällä. Tänään on ollut tosi rankka päivä, sillä aamuni aloitin menemällä Killerin liikuntakeskuksen avointen ovien päivään ystäväni kanssa. Heiluttiin siellä yhtä jaksoisesti kaksi tuntia KilleriSyke-, Danzation-, Voguing- ja KilleriSumba-tunneilla, joista jokainen kesti siis puolituntia. Tuntui mukavalta huomata miten helposti sitä oikeastaan jaksoi. Kun keväällä, projektini alussa, kävimme samaisen ystäväni kanssa silloisissa avointen ovien päivässä Killerillä, liikuimme siellä 1,5 tunnin ajan. Sen session jälkeen olin onnellisesti poikki. Mutta nyt kaksi tuntia meni lähes heittämällä! Ja oli aivan mielettömän hauskaa, suosittelen kaikille, jotka vaan tanssista tykkäävät. Loppupäivästä siellä oli toki muitakin tunteja, mutta kaksi tuntia tanssimista oli tällä kertaa meille ihan tarpeeksi, varsinkin kun itselläni oli edessä vielä muuttohommia.

        Ja siihenhän se loppupäivä katosikin. Kun pääsin kotiin, painuin samantien suihkuun. Kun olin saanut itseni taas ihmisen näköiseksi, lähdettiin heti roudaamaan pahvilaatikoita ja jätesäkkejä peräkärryyn. Jossain vaiheessa meinasi iskeä epätoivo kun tavara ei tuntunut koskaan loppuvan ja ulkonakin oli niin kuuma, ettei mitään tolkkua. Kahdestaan M:n kanssa tavaroita kanniskeltiin ja reilut nelisen tuntia siinä kaikenkaikkiaan meni. Kaksi isoa peräkärryllistä vietiin uuteen kämppään. Ja hölmöintähän tässä oli, että muuttokuorma koostui lähinnä pahvilaatikoista täynnä tavaraa, isoimmat (ja painavimmat) kamat ovat vielä viemättä. Huomennakaan ei siis voi levätä. Ei todellakaan, sillä kämppä täytyy saada vielä siivotuksi iltaan mennessä! Huhheh. No, kaloreita ainakin palaa siinä määrin, että voin suoda itselleni ehkä jopa pitsan huomenna. Kieltämättä viimepäivinä on muuton takia kulunut paljon einesruokaa, kun kaikki keittiövälineet ovat olleet visusti pahvilaatikoissa. Onneksi jo maanantaina voi palata takaisin ruotuun, mua alkaa jo hieman inhottaa kaikki nuo lisäainemössöt.

    Oon kyllä aivan poikki. Vasta seitsemän jälkeen roudaaminen oli lopulta ohi ja pääsin pesemään itsestäni päivän muuttoliat, jonka jälkeen käytiin Subwaysta hakemassa patongit. Käyttekö muuten koskaan Subwayssa syömässä (vai onko se kiellettyjen paikkojen listalla) ja jos käytte, minkälainen on tyypillinen patonki (tai salaatti) jonka syötte? Mä yleensä valitsen joko kana teryakin tai paahtopaistin kokojyväleivällä (tai jollain muulla, se vähän vaihtelee - ei kuitenkaan vaaleaa leipää ikinä). Kasviksista jätän pois oliivin, jalopenon ja paprikan. Oliiveista en tykkää yhtään, jalopenot on liian tulisia mun makuun ja paprikat on jotenkin pahanmakuisia Subwayllä yleensä. Kastikkeeksi valitsen kevytmajoneesin (joka ei varmaan ees niin kevyt ole...) ja kaikkia mausteita saa laittaa. Sellainen on mun tyypillinen subi!

Kaiken tän muuttohärdellin keskellä mulle on ilmestynyt kurkkukipu. Oikeastaan se oli ilmaantunut yön aikana eikä helpottunut päivän aikana, vaikka uhkasinkin hävittää sen ankaralla tanssimisella. Se vain paheni, yllätys. Kunhan nyt en sairastuisi pahemmin, ei olisi enää varaa olla poissa koulusta, kun viime viikollakin meni pari päivää ihan hukkaan sen hammaskipuilun takia. Ja se kuntoportin ilmainen kaksi viikkoakin alkaisi maanantaina!

    Oon tainnut jaaritella teidät (ja itseni) tylsyyden partaalle, joten taidan siirtyä iltani ratoksi Gilmoren tyttöjen valloittavaan seuraan. Ja jään kauhulla odottamaan huomista. Huh. Heippa!

miinus kymmenen

Hyvät lukijani, 

minulla on ilo kertoa teille, että olen nyt kymmenen kiloa kevyempi, kuin elämäntapamuutosta aloittaessani. Kehostani on kadonnut uskomaton määrä senttejä ja huima määrä kiloja. Vielä on toki paljon kiloja kadotettavanakin, mutta yritän sysätä vaatimattomuuden syrjään hetkeksi ja olla rehellisesti ylpeä itsestäni. Hitto, onhan tämä hienoa ja uskomatonta! Ensinnäkin jo se, miten olen jo miltei neljän kuukauden ajan onnistunut elämään terveellisesti ja lisäämään liikuntaa räjähdysmäisesti, antaa aihetta olla ylpeä itsestään. Olen onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa.

No coffee for me.

Tänään join kahvia ekaa kertaa yli vuoteen. Itseasiassa en edes muista milloin oon viimeksi juonut kahvia. Siitä voi ihan hyvin olla kaksikin vuotta. Tai kolme! En juonut kuin pienen kupillisen, josta melkein puolet oli maitoa, ja voin kertoa, että se maistui taivaalliselta. Yllätyin siitä, miten hyvältä se oikeastaan maistui. Ja vieläpä ilman sokeria! En oo ikinä tykännyt kahvista mustana, tai edes maidon kanssa, jos siinä ei ole ollut vähintään kolmea sokeripalaa. Niin, nii-in. Siksipä tämänpäiväinen oli erittäin kummallinen kokemus.

        Mutta totta kai myöhemmin muistin varsin elävästi, miksi aikanaan olin jättänyt kahvin muiden juotavaksi. Muistin sen toki jo silloin kun sitä eteeni tuotiin, mutta siinä vaiheessa en enää voinut kieltäytyä, sillä se olisi ollut epäkohteliasta. Uskoisin, että olen hieman yliherkkä kahville ja kofeiinille. Kahvin nauttimisen jälkeen mun olo on todella epämiellyttävä. Väsyttää, mutta en kykene nukkumaan. Keho käy ylikierroksilla ja mieli taas käy entistä hitaammin. Jo yksi kahvikupillinen aiheuttaa tällaisen olon. Paikallaan pysyminen tuntuu sietämättömän vaikealta. Mun on pakko tehdä jotain, naputtaa jalalla lattiaa, heilutella sormia, mä en yksinkertaisesti pysty olemaan paikallani, liikkumatta. Silti mua samaan aikaan väsyttää niin paljon, että voisin kuolla. Ja kahvin vaikutus vain jatkuu ja jatkuu. Muistan kuinka äidillä oli joskus periaate, ettei juo kahvia iltakuuden jälkeen, koska muuten menettää yöunensa. No, minulle sillä ei ilmeisesti ole mitään väliä milloin kahvini juon - menetän yöuneni joka tapauksessa. Tänään kahvini join neljältä. Ja tässä minä istun, väsyneenä valveilla, kykenemättä tekemään muuta kuin tärisemään ja liikehtimään levottomasti. Useat ihmiset aina ihmettelevät kun kuulevat, etten juo kahvia. Tässä on aika pirun hyvä syy siihen. Taidan siis jatkossakin jättää kahvin muille, mikäli siihen on mahdollisuus. Siinä vaiheessa on ikävä alkaa kieltäytymään, kun kahvikuppi on jo edessäsi.

       

Täytyisi saada unta, mutta kahvin ja jännittämisen yhteisvaikutus on aika hirmuinen. Minua jännittää, koska huomenna saan käydä hakemassa avaimet uuteen kotiin, parempaan kotiin (toivottavasti). Tässä nykyisessä ehdittiin asua vain seitsemän kuukautta eikä se siinä ajassa ehtinyt oikein muodostua kodiksi. Viimeiset kolme kuukautta olen vain odottanut, että päästään pois täältä. Ja huomenna se lopulta tapahtuu. Huomenna tänne ei ole enää pakko palata muuta kuin hakemaan tavaroita. Ja viikon päästä tämä asunto on historiaa. Viikon päästä luultavasti istun uuden ja vielä melko sekavan ja muutosta sotkuisen kämpän parvekkeella ja fiilistelen uutta alkua. Mahtavaa!

Maanpäällinen helvetti.

Eilen söin melkein puoli litraa jäätelöä. Mutta minulla on erittäin hyvä syy siihen!

Eilinen oli ehkä helvetillisin päivä pieneen hetkeen. Mun hammasta oli särkenyt jo viikonlopusta ja sain vihdoinkin, pienen painostuksen ansiosta, soitettua särkypäivystykseen. Tiesin, että pelkään hammaslääkäreikäyntejä, mutta siinä vaiheessa kun puhelun jälkeen hyperventiloin ja olin saamassa paniikkikohtausta, kävi selväksi kuinka paljon oikeastaan pelkäsin. Minun täytyi lähteä kesken koulupäivän kotiin sanomatta kenellekään mitään, koska en kehdannut näyttää itkusta turvonnutta naamaani kenellekään. Ja hammaslääkäristä mainitseminen edes opettajalle olisi aiheuttanut sellaisen kyynelryöpyn, että oli pakko vain häipyä.

Itse hammaslääkärikäynti ei tietenkään ollut niin kamala kuin olin muistellut. Kamala se oli silti, ehkä yksi epämiellyttävimmistä tilanteista, jonka tiedän. Särkynyt hammas saatiin kuitenkin hoidettua ja pääsin kotiin. Mutta siitä alamäki vasta alkoi. Lääkärissä tehty toimenpide jätti ikävän jomotuksen koko leukaan ja kipu vain paheni kokoajan. Kourallinen särkylääkkeitäkään ei auttanut. Ainoa, mikä tuntui turruttavan kipua oli jäinen ruoka, etenkin jäätelö. Siksipä söinkin sitä, hyvällä omatunnolla. Kun lääkkeetkään eivät auta, jäätelö auttaa. Jäätelö piti minut selväjärkisenä, kun taas ilman sitä, kipu olisi saattanut viedä tajun. Ainakin siltä tuntui. En siis syönyt jäätelöä henkiseen särkyyn, vaan nimenomaan fyysiseen kipuun. Se ei ollut mitään lohturuokaa, joten en siitä jaksa potea syyllisyyttäkään. Ja hölmöähän itsensä syyllistäminen olisi, tässä tilanteessa etenkin.

Onneksi asiat ovat nyt paremmin ja hammastakaan ei särje enää niin valtavasti. Eilinen oli kuitenkin niin uuvuttava ja henkisesti raskas, että päätin jäädä kotiin vielä toipumaan täksi päiväksi. Onpahan ainakin aikaa pakkailla tavaroita muuttoa varten. Suunniteltu salikäynti jää nyt kyllä väliin, mutta täytyyhän sitä ihmisen muistaa levätäkin. Viikonloppu tulee kuitenkin olemaan melkoisen rankka muuttoineen ja tanssimisineen.

Sport maniac strikes again!

Muistanette varmaan, kuinka jokunen aika sitten mainostin, että voitin Moumoun arvonnasta kahden viikon ilmaiset treenit Kuntoportilla. Sovin Kuntoportin asiakasneuvojan kanssa tapaamisen maanantaille reilun viikon päähän, josta nämä kaksi ilmaista viikkoa sitten starttaakin. Tuuli, asiakasneuvoja, lupasi myös esitellä kuntosalin ja opastaa laitteiden käytössä! Aivan uskomatonta. Ja juuri kun muutama päivä sitten harmittelin sitä, että kaipaisin jonkin ammattilaisen apua kuntosalin laitteiden suhteen. Tämä palkinto tuli kuin taivaan lahjana. Oon todella iloinen!

Toinen asia mikä riemastuttaa mua, on se, että pääsen sittenkin Killeri Moves -tapahtumaan, joka järjestetään tulevana lauantaina, 27.8.! Tapahtuma on ilmainen ja tunteja järjestetään klo 11-15, joten kaikki jotka vain kynnelle kykenevät, liittykää ihmeessä joukkoon! Meillä on kyllä muutto nyt samana viikonloppuna, mutta onneksi (vastoin ennakko-olettamustani) aikataulu ei olekaan niin tiukka, ettenkö voisi muutamaksi tunniksi kadota hikoilemaan muunkin kuin muuttolaatikoiden kantamisen pariin. ;)

Paljon liikuntaa siis tiedossa ensiviikolle. Huomenna menen taas aamusta salille ja luultavasti jonain muunakin päivänä myös. Viikonloppuhan oikeastaan menee vain hikoillessa. Muuttoa aloitetaan perjantaina, jatketaan lauantaina ja isoimmat kamat kannetaan sunnuntaina. Ja lauantaina vielä tuonne Killerillekin! Aah. Oon niin mielissäni.

Keep your eyes on the goal.

Oon lievästi pettynyt itseeni. Oon alkanut lipsua periaatteistani. Lipsumiset ovat pieniä, mutta lipsumisia silti. En edelleenkään ole ostanut sipsiä, karkkia tai keksipakettia. Jos joku on tarjonnut, olen saattanut yhden karkin syödä, tms. Mulla on edelleen paljon asioita, joista olla ylpeä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että nyt on aika pysähtyä ja vähän pohtia, mitä voisin tehdä vieläkin paremmin, mitä asioita voisin muuttaa.

Asioita, joihin kiinnittää huomiota:

- Annoskoko. Oon alkanut syömään liikaa enkä usein edes välitä, vaikka olisin jo täynnä. Tähän täytyy tulla muutos, pärjäisin aivan hyvin vähemmälläkin ruualla. Mun on lopetettava syöminen silloin kun olen täynnä, eikä vasta sitten kun olen jo ähkyssä. Mulla on myös paha tapa hotkia. Ja oikeasti, jos olen jo kylläinen, sitä ruokaa ei tarvitse hakea lisää. Mun on lakattava syömästä pelkästä syömisen ilosta.

- Toisinaan herkuttelu on jopa suositeltavaa, kunhan muistaa kohtuuden. Oon mielestäni onnistunut tässä ihan hyvin, mutta en tiedä, jostain syystä jaksan nähdä syyllisyyttä jokaisesta pienestäkin herkuttelusta. Pala tummaa suklaata päivässä on ihan ok, mutta entä leivos kahvilassa kerran viikossa?

- Alkoholi. Oon nyt muutaman viime viikon aikana onnistunut hankkimaan yhden krapulapäivän itselleni viikossa. En silloinkaan ole seuraavana päivänä sortunut niihin krapulamättöihin, joita ennen olisin ilomielin vetänyt, mutta mua silti harmittaa, että viikon hyvä työ täytyy lopulta vetää nollille. Ah ja miten paljon inhoankaan krapulapäivän turvotusta! Esimerkiksi eilen tuli pämpättyä ja kunnolla, vaikkakin siinä illanvietossa tulikin ravattua ympäri kaupunkia ainakin kahdeksan kilometrin verran ja baarissakin tanssittua melkoisen raivokkaasti. Mutta se alkoholi, miksi en sen kanssa osaa pysyä kohtuudessa? Kun pystyisin ihan hyvin olemaan ilmankin. Oon sellaisen positiivisen huomion tehnyt itsessäni, että en enää useimmiten koe tarvetta keksiä viikonlopuille väkisellä jotain toimintaa, vaan tykkään olla "tylsä" ja lähteä vaikka lenkille perjantai-iltana. En minä sitä sano, hyvä seura ja pullo viiniä tekee joskus hyvää, mutta en halua, että siitä tulee viikottaista. Onneksi ensi viikonloppu menee muutossa eikä ole varsinaisesti mitään syytä ryypiskellä. Ja tosiaan selvennykseksi, en välitä ollenkaan yksinään tissuttelusta, vaan alkoholia nautin lähinnä sen seuran takia. Harmillista vaan, että kaikki illanvietot nykyään liikkuu vain sen alkoholin ympärillä, onko oikeasti muka niin vaikea keksiä yhteistä tekemistä selvinpäin?

- Vesi. Mun täytyisi ehdottomasti juoda paljon enemmän vettä. Yksikin päivä huomasin illalla, että olin päivän aikana juonut vaan yhden lasillisen vettä... Ja hölmöintä siinäkin oli, etten edes ollut juonut muuta koko päivänä. Olin yksinkertaisesti unohtanut juoda.

No, jottei menisi ihan negailuksi, täytyy myös hieman muistuttaa itseään,

Asioita joista olla ylpeä:

- Liikkuminen. Liikun nykyään ihan mukavasti - kun alussa mun tavoite oli vain 4 tuntia viikossa, nykyään saatan liikkua helposti enemmänkin. Viime viikolla liikuin yli kahdeksan tuntia, tällä viikolla tunteja on kertynyt tähän mennessä kuusi.

- Herkuttelu. Oon aikalailla onnistunut vieroittamaan itseni sokerista. En enää edes pidä liian makeista juomista tai ruuista, pienikin määrä alkaa ällöttää. Useimmiten mun ei edes enää tee mieli mitään sellaista ja siksi en niitä syökään. Ja vaikka toisinaan poden syyllisyyttä lipsumisesta, niin totuushan on, että mulla on syytäkin olla ylpeä itsestäni vaikkapa vaan sen takia, että mun nykyinen herkuttelun taso on kaukana ja paljon paremmalla tolalla kuin aiemmin, ennen tätä muutosta. Yksi leivos viikossa ei ole mitään verrattuna siihen määrään paskaa, jota suuhuni tungin aiemmin

- Kai mä jotain teen kuitenkin oikein, kun paino kuitenkin putoaa, vaikkakin hitaasti. Tällä hetkellä se tuntuu putoavan noin kilon kahdessa viikossa. Ensimmäisen viikon paino jumittaa tai saattaa jopa nousta ja viikon päästä oon taas hitusen kevyempi. Vähän tietysti harmittaa tää hidas tahti, mutta parempi kai näin, kuin että paino samaan tahtiin nousisi... 

Nyt kun oon taas tehnyt tilit selviksi itseni kanssa, voin jatkaa hyvillä mielin. Vietän tällä hetkellä tyttöjen iltaa kahdestaan kissani Leelon kanssa. Voisin piristää itseäni etsimällä motivoivia kuvia, kuuntelemalla hyvää musiikkia ja ehkä nauttimalla hedelmäsalaattia. We'll see.

Arpaonnea ja opintomatkoja.

Huh. Opintomatka tehty ja edessänne on väsynyt opiskelija. Matkaan lähdettiin aamulla puoli seitsemältä ja takaisin oltiin puoli yhdeksän aikaan illalla. Päivään mahtui: 

- Monta tuntia autossa istumista

- Nelisen tuntia museoissa, tuomiokirkossa ja näyttelyissä haahuilua

- Kaksi jogurttia ja ruisleipää

- Pähkinöitä

- Lyhyitä unia bussissa

- Märkiä vaatteita, sukkia ja kenkiä

- Palelua

- Subwayn paahtoipaistisubi

- Pasilan jaksoja bussin monitoreista

...ja paljon muuta. Aamu alkoi melko huonosti. Kävelin parin kilsan päähän bussille vesisateessa enkä sateenvarjosta huolimatta selvinnyt kovinkaan kuivana. Sukat ja kengät ja housut olivat miltei litimärät eikä olo ollut bussissa kovinkaan mukava kun tuulettimista puhalsi vain kylmää ilmaa. Kiukutti. Jyväskylä-Tampere väli meni palellessa ja Tampereelta Turkuun lämmitys oli sitten vähän liiankin isolla. No, saipahan ainakin vaatteet kuiviksi lopulta. Turussa tosiaan haahuiltiin reilun neljän tunnin verran museoiden, mielenkiintoisten näyttelyiden ja tuomiokirkon välillä. Reissu kokonaisuudessaan oli ihan mukava, mutta organisointi olisi voinut olla hieman parempi. En pidä valittamisesta, mutta tänään teki mieli päästää muutama ärräpää. No, ainakin koulu oli varannut yllättävän paljon evästä, jogurtit ja ruisleivät sekä meno-, että paluumatkoille! Ennenkuulumatonta. Nälkä ei ainakaan ehtinyt yllättämään ja itseasiassa tuli syötyä melko lailla kalorit täyteen, vaikken oikeastaan edes mitään kovinkaan paheksuttavaa syönyt (ellei paahtopaistisubia lasketa?).

Mutta se siitä. Oikeastaan minun piti tulla kirjoittamaan, miten väsynyt ja nuutunut olo katosi samantien kun kotona huomasin erittäin mukavan yllätyksen sähköpostissani. Olin aiemmin osallistunut Moumoun blogissa arvontaan, jossa pystyi voittamaan kuukauden ilmaiset treenit Jyväskylän Kuntoportissa. Lisäksi palkintoina oli myös 20 kpl  kahden päivän ilmaisia tutustumiskäyntejä kyseiseen kuntokeskukseen. Arvonta sai kuitenkin yllättävän käänteen kun lisäpalkinnot muuttuivatkin kahdesta päivästä kahden (ja yhden) viikon ilmaisiin treeneihin ja jokainen osallistuja voitti jotain. Ja arvatkaapa mitä! En ehkä voittanut pääpalkintoa eli kuukauden ilmaisia treenejä, mutta kahden viikon treenit kylläkin! Oon niin mielissäni! Oon jo katsellut valmiiksi kiinnostavia ryhmäliikuntatunteja, joille voisin osallistua. En malta odottaa, että saan lunastaa palkintoni!

Punttis, punttis, punttis! Anna punttikselle mahdollisuus! - Helga, Pasila.

Lupasin kirjoittaa kuntosalista ja omasta suhteestani siihen. Oon varsin hullaantunut kuntosalilla käymiseen, mikä on sinänsä hassua, koska en ole aiemmin pitänyt sitä kovinkaan mielenkiintoisena. Nyt kun liikunnastakin on tullut arkipäivää, olen huomannut, ettei kuntosaleilu olekaan sen hullumpaa.
       Varsinaista saliohjelmaa mulla ei vielä ole, koska oma lukujärjestys on vielä sen verran epäselvä enkä tiedä kuinka usein ylipäätään pääsen salilla käymään. Ja koska sali sijaitsee kouluni vieressä ja koulu 35 kilometrin päässä, on salikäynnit sijoitettava kouluajalle. Lisäksi on otettava huomioon kyydissäni kulkevat koulukaverini. Jos koulu loppuu kaikilta neljältä, en vain voi päättää, että hei, minäpäs jäänkin salille vielä tunniksi, odotelkaa te vaikka sillä aikaa. Ollaan toki kyytiläisten kanssa suunniteltu salille menoa yhdessä, mutta toistaiseksi se on jäänyt vielä toteuttamatta. Aikataulujen sovittaminen yhteen on niin hankalaa.
       Mutta onneksi minulla on hyppytunteja lukujärjestyksessä ja pääsen ainakin itsekseni toisinaan huhkimaan. Kuten sanoin, mitään järkevää ohjelmaa ei vielä ole, mutta olen miettinyt sellaisen suunnittelevani, kunhan tiedän paljonko salilla tulen oleilemaan. Toistaiseksi olen tyytynyt vain treenaamaan koko kehoa. Olen aina aloittanut lämmittelemällä crosstrainerilla tai juoksumatolla, jonka jälkeen olen siirtynyt varsinaisiin laitteisiin ja päättänyt kuntoilun jälleen crosstraineriin ja venyttelyyn. Ainoa harmillinen asia on, että osa näistä laitteista, joita en osaa nimetä, on mitoitettu pitkäraajaisille ihmisille. Mun kädet on niin lyhyet, ettei ne yllä edes jalkaprässissä oleviin kahvoihin, vaan mun täytyy pitää kiinni penkin reunoista, näin esimerkkejä mainitakseni. Koska en osaa nimetä näitä muita laitteita, en ala selittämään sen enempää, totean vaan, että hankalaa meinaa toisinaan olla. Muutenkin kaipaisin ehkä jonkinlaista pikaista esittelyä laitteistoon, jotta osaisin ottaa kuntosalista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Tuntuu välillä vähän hölmöltä haahuilla ympäri salia, miettien, mitenköhän tuotakin laitetta käytetään. Tarvitsisin joskus jonkun kokeneemman kaverin mukaan.
        Löysin sivuston, jossa on kehitelty valmiiksi kuntosaliohjelmia aloittelijoille. Olen sitä jo jonkin verran tutkaillut, mutta ajattelin perehtyä siihen paremmin sitten kun tiedän tulenko treenaamaan salilla kerran, kahdesti vai kolmesti viikossa. En tiedä kuinka päteviä nuo ohjelmat ovat, mutta toivottavasti niistä on jotain apua treeniohjelmani kehittelemiseen.

Lähdetään huomenna opintomatkalle Turkuun koulun kanssa. Koko päivä taitaa mennä matkustaessa. Turussa ehditään olla muutama hassu tunti, jonka aikana kierrellään näyttelyitä ja museoita, kunnes lähdetään taas paluumatkalle. Huh. Päivästä on tulossa pitkä. Oon ajatellut ottaa matkalle hieman evästä: Banaaneja, lohkottuja omenia, paljon vettä ja pähkinöitä. Lisäksi kävin ostamassa puhallettavan niskatyynyn, että voin vetää sikeitä bussissa. Huomisen liikkuminen rajoittuu varmaankin ympäriinsä ravaamiseen, mutta liikuntaahan sekin on. Herätys on viideltä, joten täytyypi siirtyä laittamaan tavarat valmiiksi aamua varten ja ottamaan unta palloon. Nighty night!

Dancing tuesday.

Ihanan raukea olo. Pidin itselleni juuri tanssitunnin, jonka jälkeen vielä jumppasin ja venyttelin oikein pitkään. Mä vaan kertakaikkisesti rakastan tätä tunnetta, minkä liikunta saa aikaan. En ymmärrä, miten joinakin päivinä saatan jäädä sohvalle makoilemaan ja turhautumaan, kun voisi hankkia itselleen loistavan olon tanssimalla. Se on se laiskuus, joka vielä elää... En toki aio siitäkään täysin luopua, mutta aion kyllä nujertaa sen. Aion olla (ja olenkin!) enemmän liikunnallinen kuin laiska.

Koska nää mun tekstit on nykyään melko liikuntapitoisia, niin ajattelin puhua tänään vaihteeksi vähän ruuasta. Oon niin iloinen, että oon päässyt taas ilmaisen kouluruokailun pariin, vaikkakin kouluruuasta ei oikein voi tietää kuinka paljon lisäaineita ja suolaa siihenkin on tungettu. Kun ei voi valmistaa ruokaa itse, jää vähän epäselväksi ruuan todellinen terveellisyys. Mutta ei auta itku markkinoilla, ruoka on kuitenkin pääasiassa hyvää ja kuten mainitsinkin, opiskelijan kukkaroa helpottavaa. Oon hieman uudistanut omaa lautasmalliani. Nykyään tulee täytettyä melkein 3/4 lautasesta salaatilla ja loppu neljäsosa lämpimällä ruualla. Hyvin pärjää. Toki hennommat koulukaverit saattavat kauhistella valtavalta näyttävää annosta, mutta koska suurin osa on kuitenkin salaattia, jätän kauhistelut omaan arvoonsa.

       Syön nykyään kaksi lämmintä ateriaa päivässä (kesällä vain yhden) ja  mun päivittäinen energiansaanti kieppuu siinä 1500 kalorin molemmin puolin. Viikonloppuisin hellitän, mutta en kuitenkaan silloinkaan yleensä vedä övereitä. Mulla ei oo varsinaista herkkupäivää, vaan nautin elämästä silloin kun siltä tuntuu. Yksi pala tummaa suklaata päivässä ei tosiaankaan tee pahaa. En tietenkään joka ainoa päivä sitä yhtäkään palaa nauti, mutta vaikka nauttisin, niin en näe syytä stressata, niin kauan kuin pysyn kohtuudessa. Oon aika ylpeä itsestäni, että oon löytänyt tasapainon tähän ruokavaliooni - en kiellä itseltäni mitään, mutta toisaalta, useimmiten mun ei edes tee mieli niitä huonoja vaihtoehtoja. Ja se kohtuus on pysynyt. En ole enää herkkujen orja.
 

Huomenna pääsen kuntosalille ainoan kerran tällä viikolla, odotan sitä innolla. Oon aivan hurahtanut kuntosaleiluun... Haluaisin käydä siellä useamminkin, mutta toistaiseksi aikataulu ei anna myöten. Kunhan lukujärjestys vakiintuu, niin osaan suunnitella salillakäyntejä paremmin. Aiheesta kirjoittelen lisää varmaankin huomenna, nyt meen nappaamaan jotain kevyttä iltapalaa!

those lazy hazy days

Koulu alkaa pikkuhiljaa vierähtää kunnolla käyntiin, vaikka paljon joudutaan odottelemaan vieläkin. Tänään olikin ehkä ensimmäinen päivä, että kotiin päästyäni vain lysähdin sohvalle väsyneenä. Mielessä kävi kyllä tanssitunti, mutta silmiä painoi sen verran, että päiväunet veivät voiton. Nyt kun olen uniltani herännyt ja katselen meidän muuttolaatikoiden täyttämää olohuonetta, minua alkaa yhtäkkiä jälleen laiskottaa. Pitäisikö tänne muka saada raivattua tilaa, että pystyn tanssimaan? Jos huomenna?

Saa nähdä saanko mitään aikaiseksi. Ehkä lähdenkin kävelylle, ehkä pidän välipäivän. Olen avoin kaikille vaihtoehdoille. Viime viikolla kuitenkin tuli liikuttua ihan mukavasti:

Ma: Tanssi, 1h.

Ti: Aamujumppa, 25 min, venyttely, 10 min. Kävely, 1h 10 min.

Ke: Kuntosali, 55 min. (+ tutustumisiltapäivän seuraleikit, mm. lipunryöstö ja polttopallo)

To: Kuntosali 35 min, crosstrainer 30 min, venyttely 10 min. Kävely 50 min, kirkkoveneellä soutua 45 min.

Pe: Kävely, 45 min.

La: Kävely, 1h.

Su: - lepopäivä.

Ja vaikka tällä hetkellä tuntuukin, ettei ole voimia lähteä edes kauppaan, en heitä toivoa romukoppaan. Loppuviikko menee varmasti paremmin, onhan niin käynyt ennenkin. Täytyy muistaa levätä. 

Vaikka tämä päivä on liikunnallisesti mennytkin hieman pieleen, täytyy silti kehaista. Perjantaina vaaka yllätti iloisesti. Enää kilon päässä sadasta. Uskon, että muuttoon mennessä (26.8.) päästään sataan ja kympitkin paukkuu. Vielä enemmän odotan sitä, että vaaka näyttää kaksinumeroista lukua! En halua asettaa tavoitteita, mutta ei luulisi olevan liian mahdotonta päästä satasen alapuolelle vaikkapa synttäreihini, 11.9. mennessä. Kovasti ainakin yritetään.

Happy as a clam.

Oon hetken koettanut aloittaa tätä kirjoitusta, mutten tiedä mitä kertoisin, tai oikeastaan, mistä aloittaisin. Välillä tuntuu, että aiheetkin meinaavat loppua kesken ja päivitykset alkavat muistuttaa toisiaan. Siksi pyydänkin teiltä, kysykää minulta, mitä haluaisitte tietää? Mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Mitä blogissani saisi olla enemmän? 

Oon hurjan hyvällä tuulella. Oon liikkunut tällä viikolla ihan kiitettävästi jo tässä vaiheessa. Huomenna ajattelin kuitenkin pitää jonkinlaisen lepopäivän, kun vapaapäiväkin sattuu olemaan. Tekee varmaan hyvää kehollekin, sen verran sitä olen kuitenkin rääkännyt viime päivinä. Eilen kävin tutustumassa uudestaan kouluni vieressä olevaan kuntosaliin, kun sattui olemaan sen verran luppoaikaa aamusta. Oli tosi ihanaa ensin rehkiä itsensä kipeäksi, käydä suihkussa ja sitten mennä raikkaana ja rentoutuneena odottamaan tuntien alkua. Saman toistin tänään, kun kyytiläisilläni alkoi koulu pari tuntia aiemmin kuin minulla. Tänään rehkin jo hitusen kauemmin kuin eilen. Ja muistin jopa venytellä!

      Mutta tähänpä ei parin viimepäivän liikunnat jääneet. Eilen järkkäiltiin koulumme tutorien kanssa uusille oppilaille tutustumisiltapäivä, jossa leikimme mm. lipunryöstöä ja polttopalloa. En muista milloin viimeksi olisin nauranut niin paljon! Tuollainen riehaantuminen oli ihan mielettömän hauskaa, täytyisi harrastaa useamminkin. Suosittelen kaikille! Kokeilkaa joskus normaalin juoksulenkin tai kuntosalin sijaan kerätä kokoon mukava porukka ja lähtekää vaikkapa johonkin puistoon leikkimään. On takuulla hauskaa ja kuluttaa varmasti kaloreita.

(kuva: weheartit.com)

Tänään myös opettajat olivat järjestäneet meille hieman aktiviteettia. Kierreltiin ja tutustuttiin koulupaikkakuntaan ja sen nähtävyyksiin. Käveltiin varmaankin ainakin 50 minuutin verran ympäriinsä ja lopulta päästiin jopa soutamaan - kirkkoveneellä! Se oli ihan mieletöntä. Etenkin kun pääsi vähän tutustumaan luokkalaisiinsa ja muihinkin uusiin tyyppeihin. Nyt on myönnettävä, että tästä kaikesta liikkumisesta on keho hieman kipeänä. Täytyisi opetella kunnolla venyttelemään, joka päivä.

Oon tosi iloinen. Paljon kaikkea jännittävää on tapahtumassa. Uusia ihmisiä, uusia projekteja. Mahtavaa!

Aamuja.

Taas näky, jota ei ole nähty vuosiin (jos koskaan). Heräsin samaan aikaan kuin M eli joskus puoli viiden aikoihin. Kun M söi aamupalaansa ja valmistautui tulevaan työpäiväänsä, minä aloitin oman päiväni 25 minuutin jumpalla ja 10 minuutin venyttelyllä. Aikainen herätys ja lyhyet yöunet voivat kyllä kostautua jossain vaiheessa päivää, mutta tällä hetkellä olo on oikein virkistäytynyt. En minä tarkoituksella herännyt niin aikaisin, varsinkaan jumppaamaan, mutta koska heräsin M:n herätyskelloon enkä saanut enää unta, niin en nähnyt mitään järkeä jäädä sänkyyn pyörimään. Olisin ollut vain entistä väsyneempi kuuden jälkeen kun olisi ollut aika nousta. Jäipähän ainakin aikaa valmistautua rauhassa, katsoa ehkäpä jakso Gilmoren tyttöjä ja kerrankin syödä kunnollinen aamupala. Tänä aamuna mun aamupala koostuu yhdestä purkista bulgarian jogurttia, pilkotusta banaanista, 10 grammasta pekaanipähkinöitä murennettuna ja yhdestä ruokalusikallisesta äidin tekemää mustikkahilloa. Nämä kaikki sekaisin ja aamiainen on valmis! 

Muunmuassa tämän tahtiin venyttelin. Upea kappale. ♥

That's not my name!

Uusi kouluvuosi korkattu alkaneeksi ja yksi (1) huomio (tai oikeastaan toteamus) kerätty. Entinen luokkakaverini sen totesi: "Oot laihtunut", johon hymyillen nyökkäsin. "Kahdeksan kiloa."

Vaikka koulupäivä oli lyhyt, meinasi kotona silti hieman laiskottaa. Menkkakipuilukaan ei yhtään helpottanut asiaa. Onneksi kuitenkin sain itseni lopulta liikkeelle ja tanssimaan. Kunpa jokaisen uuvuttavankin koulupäivän jälkeen jaksaisi tanssia tai lähteä edes kävelylle. Oon suunnitellut ynnääväni kuntosaliharjoittelua koulupäivien keskelle, sillon kun muilla luokkalaisillani on yleisiä aineita. Koska itse oon nämä kurssit jo aiemmin käynyt, mulla tulee luultavasti olemaan melkoisia aukkoja lukujärjestyksessä. Mikäs sen parempaa kuin piipahtaa silloin viereisellä salilla hakemassa vähän lisäenergiaa? Niinpä.

Viikonloppu 26.-28.8. on jotenkin maaginen. Näille päiville olisi tarjolla jos jonkinmoista kiinnostavaa kissanristiäistä, mutta joudun kieltäytymään lähes kaikista, koska muutamme silloin. Ei sillä, olen äärettömän innoissani muuttamisesta ja siitä, että pääsee tästä läävästä pois - mutta miksi juuri tuona viikonloppuna täytyy tapahtua kaikkea kivaa? Eniten ehkä harmittaa, että joudun skippaamaan Killeri Moves -tapahtuman. Lauantaina olisi Killerin liikuntakeskuksella avointen ovien päivä, jolloin sinne pääsisi ilmaiseksi kokeilemaan erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Olin samaisessa tapahtumassa viime keväänä ja menisin mielelläni uudestaan. Siksipä kaikki Jyvässeudun liikkujat, menkää ihmeessä tsekkaamaan Killerin meininkiä! Tietoa aikatauluista löytyy Killerin nettisivulta. Ehkäpä minutkin voi nähdä siellä pyörähtämässä, jos vaan saan sumplittua asiat niin. Hinku ainakin olisi kova.

Tän hetken suosikkikappale!

En tiedä oletteko huomanneet, mutta olen lisäillyt tuonne sivupalkkiin muutaman sivun, jossa kerron mm. hieman itsestäni ja edistymisestäni. Edistymiseen päivitän painoa ja mittoja, vaikkakin ihan uusimmat puuttuvat. Koetan saada tänään aikaiseksi!

PS. Ninnillä on käynnissä arvonta, käykäähän tsekkaamassa!

Back to school.

Viikonloppu oli ja meni. Tänään on kärsitty pienoisesta krapulasta, enempää ei liene tarpeellista sanoa... Tuli syötyä ja juotua ravintoloissa. En jaksa kuitenkaan stressata, koska tällaisia viikonloppuja on niin harvoin. Ja jos jotain positiivista haluaa etsiä, niin oli ainakin hauskaa enkä tänään sortunut tyypilliseen krapularuokaan - pitsaan, karkkeihin, keltaiseen jaffaan tai juustonaksuihin. Vaan valmistinpa itse lihapullia! Ja olivat oikein herkullisia.

Tämän viikonloppuinen irtiotto johtui suurelta osin loman päättymisestä ja huomenna alkavasta koulutaipaleesta. Koulu on kyllä erittäin tuttu, mutta ala on periaatteessa uusi ja pelottava. Mua jännittää hirveästi se, tulenko pärjäämään ja miten sopeudun uuteen luokkaan. Ja huomaakohan kukaan vanha koulukaveri kesän aikana tapahtunutta muutosta... Hah. En niinkään kaipaa kehuja, mutta olisi hienoa kuulla jos minussa näkyy edes jotain eroa entiseen. 

      Oon kyllä enemmän kuin iloinen, että elämään tulee taas rytmiä. Elämäntapamuutos on sujunut kesänkin ajan ihan hyvin, mutta oon varma, että rutiinit helpottavat asiaa entisestään. Toivottavasti jaksan jatkaa ahkeraa liikkumista myös koulun ohella. Pakkohan se on, muuten tuun hulluksi! Odotan innolla, että pääsen taas käymään koulun vieressä olevalla salilla, joka on todella laadukas hintaansa nähden. Vuoden salikortti maksoi 28 euroa, josta saa lopulta 5 euroa takaisin palauttaessaan avaimen. En ymmärrä miksi ihmeessä en Petäjävedellä vielä asuessani älynnyt alkaa käymään salilla, kun se melkein ilmaista oli ja sali oli ihan kivenheiton päässä. Olisi saattanut nekin seitsemän kuukautta olla hieman miellyttävämmät... No, turha se on harmitella enää tässä vaiheessa. Tärkeintä on, että olen nyt kuitenkin löytänyt salilla rehkimisen ilot!

Ja eniten ehkä odotan niitä aikaisia herätyksiä... not. Kuva: weheartit.com

PS. En voi uskoa silmiäni - lähes päivittäin tulee muutama lukija lisää. Tervetuloa siis kaikille uusille! Ja koska kanssabloggaajien keskuudessa pyörii kaikenlaisia arvontoja, olen alkanut harkita itsekin sellaisen järjestämistä... Ehkä sitten kun 50 lukijaa tulee täyteen? Kenties, mutta siitä lisää myöhemmin.

I love me.

Ajattelin vain tulla kertomaan, että tänään aloin itkeä onnesta kesken tanssitunnin. Yhtäkkiä se vain iski - kuinka paljon rakastan tanssimista, kuinka paljon rakastan tätä muutosta, kuinka paljon rakastan itseäni. Minusta tuntuu, että minun pitäisi pahoitella hyviä päiviäni, onneani, mutta en aio. Kel onni on, se onnen kätkeköön on ehkä typerin sanonta mitä olen kuullut. Huonoja päiviä tulee varmasti, lupaan sen, mutta niin kauan kuin voin nauttia hyvistä, aion todellakin nauttia niistä.

Speaking of better days.

Mulla on hyvä olo tämän elämäntapamuutoksen suhteen. Tiedän, että huonoja päiviä tulee ja etten aina tule olemaan yhtä luottavainen asioiden suhteen, mutta nyt jaksan uskoa itseeni ja siihen, että paino tulee kyllä putoamaan näiden hyvien muutosten myötä. Pakkohan se on? Tuntuu huvittavalta ajatellakaan, että yhtäkkiä palaisin takaisin vanhoihin tapoihin. Minä tarvitsen liikuntaa. Minä en todellakaan tarvitse kaikkea sitä paskaa, jota aiemmin kauhoin suuhuni kaksin käsin. Minä pidän itsestäni paljon enemmän näin. Minun on hyvä olla näin.

Ystäväni otti minut tänään mukaansa tutustumaan Positive-kuntokeskukseen. Käytiin Zumba-tunnilla ja voi pojat, voi pojat kuinka rankkaa se osasi hetkittäin olla. Ohjaaja muunmuassa pisti meidät tekemään jonossa cancan-tyylisiä hyppypotkuja... Huomenna taitaa olla jalat melkoisen kipeänä. Mutta silloinhan ainakin tietää tehneensä jotain! 

Tähän päivään sisältyi myös vähän elämästä nauttimista herkuttelun ja hyvän seuran muodossa. Toinen ystäväni kutsui minut maistamaan tekemäänsä mustikkapiirakkaa. Otin hyvin kohtuullisen palan, joten en jaksa potea huonoa omaatuntoa, varsinkin kun kiloklubin pallot näyttävät silti pelkkää vihreää! Hieno päivä siis. Ja piirakka oli erinomaista, kiitos Jonna. Ja kiitos Jennille, joka syntymäpäivänään vei minut Zumbaamaan, vaikka sen olisi pitänyt ehkä mennä toisinpäin. Mutta hyvää syntymäpäivää, rakas ystävä. ♥